Koska koko asia on saanut epämääräisiä piirteitä ulkopuolisten mielissä, kerron minä nyt Fionan omistajana ja astutusyrityksissä mukana olleena, kuinka asiat menivät. Kukaan Fionan astutukseen liittyvistä henkilöistä ei ole missään vaiheessa sitonut Fionan kuonoa tai pakottanut koiraa mihinkään vastoin sen tahtoa. Vaan asia tapahtui näin:
Toisena astutusyrityspäivänä vastassa oli uroksen omistajan lisäksi kolmas, minulle ja Marikalla täysin tuntematon henkilö. Selvisi, että uroksen omistaja oli pyytänyt paikalle ystävänsä, jolla on astutuksista kokemusta (kasvattaa toisen rodun koiria). Otettuani Fionan autosta ulos, pyysi kolmas osapuoli antamaan Fionan hänelle (koira oli siis kokoajan hihnassa kiinni ja uros vapaana). En siinä sitten keltanokkaisuuttani osannut muuta kuin ojentaa Fionan hänelle. Ensin hän piti Fionaa pannasta kiinni, jotta nähtäisiin yrittääkö Hugo astua. Fiona ärähti Hugolle ja rimpuili pois. Tämän seurauksena kyseinen kolmas osapuoli pyöritti hihnan Fionan kuonon ympärille, ettei Fiona vain vahingossa pure häntä tai Hugoa (näin hän siis selitti tilanteen). Uuden yrityksen aikana Fiona myös rimpuili ja kolmas osapuoli päästi Fionan irti todeten, etteivät taida tärpit olla ihan kohdallaan ja etteihän Fiona edes siirrä häntäänsä.
Tilanne tapahtui niin nopeasti, etten siihen edes tajunnut reagoida. Annettuaan koiran takaisin minulle hän ehdotti, että toisin mukanani seuraavalla kerralla nailonisen kuonokopan. En sanonut mitään koko asiaan, koska tiesin, etten niin tule tekemään.
Astutusyrityksen jälkeen soitin Marikalle ja kerroin tapahtumista ja kuonokoppa ehdotuksesta. Hän tyrmäsi tällaisen toimintatavan saman tien, kuten olin osannut arvatakin.
Olen suostunut Fionan astuttamiseen sen takia, että tiedän, ettei Marika antaisi kenenkään tehdä mitään koiralleni vastoin sen tahtoa. Olen todella pettynyt siihen, että asia on rönsyillyt ja faktat ovat ihmisten mielissä ja puheissa muuttuneet fiktioksi. Lisäksi harmittaa, ettei astutus tälläkään kertaa onnistunut. Fiona on maailman kiltein ja ihanin koira, siksi olisi ollut mukava saada sille jälkeläisiä. Siltikään emme ole valmiita tinkimään periaatteistamme ja moraalistamme.
Jos jollakulla vielä on kysyttävää tämän asian tiimoilta, voi ottaa minuun suoraan yhteyttä.
-Sanna Roste-Torniainen
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
8.5.2011
Elikkä tänään 9.5.2011 kävin Fionan kanssa Mäntsälässä Merja Dahlbomin vastaanotolla. Fionalle tehtiin emättimen tähystys sekä käsitutkimus. Tutkimuksissa selvisi, että Fionalla on pieniä rakkuloita emättimessä ja emättimen suuaukko on tiukka. Kyseessä ei siis ole minkäänsortin herpes! Tämän seurauksena astumisyritykset ovat olleet Fionalle kivuliaita, eikä se näin ollen ole ollut siihen suostuvainen. Merja Dahlbom lisäsi, etteivät rakkulat ole tarttuvia taikka periytyviä, vaan häviävät yleensä tiineyden ja synnytyksen myötä. Merja Dahlbom itse olikin sitä mieltä, että Fionaa voi oikein hyvin käyttää jalostukseen, mutta hänen mielestään tässä tilanteessa olisi täysin oikeutettua käyttää kivun takia keinosiemennystä. Tämä siitäkin syystä, että tiineys ja synnytys eivät kipua aiheuta, vaan poistavat vaivan.
Näin on asia tutkittu perin pohjin ja voin olla enemmän kuin tyytyväinen, ettei kyseessä ollut mikään vakavampi ongelma.
-Sanna
Toisena astutusyrityspäivänä vastassa oli uroksen omistajan lisäksi kolmas, minulle ja Marikalla täysin tuntematon henkilö. Selvisi, että uroksen omistaja oli pyytänyt paikalle ystävänsä, jolla on astutuksista kokemusta (kasvattaa toisen rodun koiria). Otettuani Fionan autosta ulos, pyysi kolmas osapuoli antamaan Fionan hänelle (koira oli siis kokoajan hihnassa kiinni ja uros vapaana). En siinä sitten keltanokkaisuuttani osannut muuta kuin ojentaa Fionan hänelle. Ensin hän piti Fionaa pannasta kiinni, jotta nähtäisiin yrittääkö Hugo astua. Fiona ärähti Hugolle ja rimpuili pois. Tämän seurauksena kyseinen kolmas osapuoli pyöritti hihnan Fionan kuonon ympärille, ettei Fiona vain vahingossa pure häntä tai Hugoa (näin hän siis selitti tilanteen). Uuden yrityksen aikana Fiona myös rimpuili ja kolmas osapuoli päästi Fionan irti todeten, etteivät taida tärpit olla ihan kohdallaan ja etteihän Fiona edes siirrä häntäänsä.
Tilanne tapahtui niin nopeasti, etten siihen edes tajunnut reagoida. Annettuaan koiran takaisin minulle hän ehdotti, että toisin mukanani seuraavalla kerralla nailonisen kuonokopan. En sanonut mitään koko asiaan, koska tiesin, etten niin tule tekemään.
Astutusyrityksen jälkeen soitin Marikalle ja kerroin tapahtumista ja kuonokoppa ehdotuksesta. Hän tyrmäsi tällaisen toimintatavan saman tien, kuten olin osannut arvatakin.
Olen suostunut Fionan astuttamiseen sen takia, että tiedän, ettei Marika antaisi kenenkään tehdä mitään koiralleni vastoin sen tahtoa. Olen todella pettynyt siihen, että asia on rönsyillyt ja faktat ovat ihmisten mielissä ja puheissa muuttuneet fiktioksi. Lisäksi harmittaa, ettei astutus tälläkään kertaa onnistunut. Fiona on maailman kiltein ja ihanin koira, siksi olisi ollut mukava saada sille jälkeläisiä. Siltikään emme ole valmiita tinkimään periaatteistamme ja moraalistamme.
Jos jollakulla vielä on kysyttävää tämän asian tiimoilta, voi ottaa minuun suoraan yhteyttä.
-Sanna Roste-Torniainen
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
8.5.2011
Elikkä tänään 9.5.2011 kävin Fionan kanssa Mäntsälässä Merja Dahlbomin vastaanotolla. Fionalle tehtiin emättimen tähystys sekä käsitutkimus. Tutkimuksissa selvisi, että Fionalla on pieniä rakkuloita emättimessä ja emättimen suuaukko on tiukka. Kyseessä ei siis ole minkäänsortin herpes! Tämän seurauksena astumisyritykset ovat olleet Fionalle kivuliaita, eikä se näin ollen ole ollut siihen suostuvainen. Merja Dahlbom lisäsi, etteivät rakkulat ole tarttuvia taikka periytyviä, vaan häviävät yleensä tiineyden ja synnytyksen myötä. Merja Dahlbom itse olikin sitä mieltä, että Fionaa voi oikein hyvin käyttää jalostukseen, mutta hänen mielestään tässä tilanteessa olisi täysin oikeutettua käyttää kivun takia keinosiemennystä. Tämä siitäkin syystä, että tiineys ja synnytys eivät kipua aiheuta, vaan poistavat vaivan.
Näin on asia tutkittu perin pohjin ja voin olla enemmän kuin tyytyväinen, ettei kyseessä ollut mikään vakavampi ongelma.
-Sanna
