Meillekkö leo ja terveys asioita

Tulisiko meille leo?

Aikuinen Leonberginkoira on uljas näky. Kadulla vastaan tallustava säyseä jättiläinen saa osakseen ihailua ja herättää monesti ajatuksen: ”Tuollaisen koiran tahdon”. Oikeissa käsissä, oikeassa perheessä ja oikeista syistä hankittu Leo on omistajilleen kullan arvoinen kumppani, ystävä ja lemmikki. Heikoilla perustiedoilla ja harkitsemattomuudella saattaa kotiin ilmestyä kävelevä katastrofi.

Pennusta - jättiläiseksi 
Pennut vievät helposti sydämen. Matka pikkuisesta pallerosta aikuiseksi vaatii kuitenkin yllättäviäkin ponnisteluja. Eikä yksin koiralta, vaan koko perheeltä. Vastuu koiran kasvusta, kehityksestä ja koulutuksesta on yllättävän suuri.
Pikkupentu ruokitaan kasvattajan ohjeiden mukaan useita kertoja vuorokaudessa. Sisäsiistiksi opetetaan kehuilla ja kärsivällisyydellä. Sopivasti virikkeitä, liikuntaa ja lepoa, oikea ruokavalio, madotukset, rokotukset, vakuutus ja monet muut asiat ovat pennun omistajan arkipäivää. Hyvä yhteistyö ja yhteydenpito kasvattajaan on tärkeää. 
Hampaiden vaihtumista ja raajojen kasvua on seurattava. Koira on totutettava käsittelyyn: harjaus, kynsien leikkuu, korvien putsaus, kivesten kokeilu, hampaiden tutkinta ja kaikenlainen kopelointi on välttämätöntä. Lisäksi pentu tulee sosiaalistaa muihin koiriin, eläimiin ja ihmisiin. Paljon hommaa ja vastuuta siis. 
Kannattaakin miettiä huolellisesti löytyykö itseltä tai perheestä tarpeeksi tahtoa, tarmoa, aikaa ja rahaa koirakaverin kasvatukseen. Pesti kun saattaa kestää reilusti yli 10 vuotta ja ensimmäiset kaksi vuotta tehdään töitä ”vuorotta”. 

Leoitse                                                                      
Leonberginkoira on hyvin perhekeskeinen seurakoira. Se omistautuu omalle perheelleen kokonaisvaltaisesti ja sen tuleekin saada kasvaa ja  elää siellä missä muutkin. Kookas koira vaatii paljon ulkoilua ja liikuntaa, mutta ei missään tapauksessa sovellu pihaan narun päähän tai ulkokoiraksi häkkiin. Jos Leo eristetään perheestään, se turhautuu tai jopa masentuu. Tällaisissa tapauksissa saattaa esiintyä ongelmia: tihutöitä, stressioireita tai ongelmakäytöstä.
Ei turhaan sanota, että harvoin vika on koirassa. Useimmiten se onkin narun toisessa päässä. Leo on luotettava ja lapsirakas lauhkea jättiläinen. Se pysäyttää vieraat tulijat, vaikkei varsinaisesti ole vahti. Ystävällinen ja iloinen Leo sopii kaveriksi leppoisalle metsäretkelle tai saattaa siitä saada vaikkapa oivan vesipelastuskoiran. Rutistettava ja rakastettava jättiläinen on monien mahdollisuuksien koira.





Mietipä vielä tätä 
Näyttelyissä Leot ovat kauneimmillaan – turkki pöyhkeänä, puhtaana ja harjattuna. Kotioloissa tilanne on usein jotain aivan muuta. Pitkä ja paksu turkki vaatii päivittäistä huoltoa. Tiheä ja untuvainen  pohjavilla lähtee pari kertaa vuodessa ja silloin pitää suorastaan rakastaa karvoja. Sekä tuuheassa turkissa, että jyhkeissä tassuissa kulkeutuu kätevästi sisään kuraa, hiekkaa ja lunta. Leot nauttivat ulkosalla liikuskelusta ja eritoten uimisesta. Leon märkä ja ”tuoksahtava” turkki on usein koristeltu metsä- ja uintilenkillä tarttuneista tikuista, heinistä, takiaisista ja mudasta. Uimiseen Leonberginkoira ei tarvitse järveä. Lammikko tai mutainen oja soveltuu tähän tarkoitukseen mainiosti. Omistajan iloksi, kastunut ja likainen turkki tulisi pesun jälkeen myös kuivata. Sadeaikaan siis useita kertoja päivässä!           

                                                     

Rakkautta ja rimakauhua
Leonberginkoira on rauhallinen jättiläinen, mutta etenkin teini-aikana Leonberginkoira vaatii omistajaltaan enemmän älyä kuin voimaa. Lempeä, mutta johdonmukainen kouluttaminen on elintärkeää Jopa 70 kiloa painava kuriton Leo ei ole mukava tuttavuus saati elinkumppani. Kärsivällisyys on avainsana.                                       
Jos vielä harkitset… Leonberginkoira jakaa kanssasi elämänsä ja rakastaa sinua varauksettomasti ja suurella sydämellä. Mikäli aiot hankkia oman, muista olla sen arvoinen!    

Leonbergin rotumääritelmä

(LEONBERGER) Alkuperämaa: Saksa KÄYTTÖTARKOITUS: Seura-, perhe- ja vahtikoira. FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 2, pinseri ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat, alaryhmä 2 molossityyppiset Lyhyt historiaosuus: Stuttgartin läheltä Leonbergistä kotoisin oleva raatimies Heinrich Essig astutti 1830- ja 1840-luvun vaihteessa mustavalkoisen newfoundlandinkoiranartun St. Bernhardin luostarista hankitulla Barry nimisellä bernhardinkoirauroksella. Myöhemmin risteytyksiin käytettiin myös pyrenneittenkoiraa. Tuloksena oli erittäin suuria, enimmäkseen pitkäkarvaisia ja valkoturkkisia koiria. Essigin tavoitteena oli saada aikaan leijonan näköinen koira - leijona on Leonbergin kaupungin vaakunaeläin. Ensimmäiset todelliset leonberginkoirat syntyivät 1846. Niissä yhdistyivät alkuperäisrotujen erinomaiset ominaisuudet. Jo lyhyen ajan kuluttua Leonbergistä myytiin useita koiria statussymboleiksi ympäri maailmaa. Leonberginkoiraa pidettiin 1800- luvun lopulla Baden-Wurttembergin alueella etupäässä maatilojen koirana. Sen vartio- ja vetokoira ominaisuudet olivat tunnettuja. Molempien maailmansotien ja niitä seuranneiden pula-aikojen aikana jalostuskoirien määrä laski erittäin voimakkaasti. Nykyään leonberginkoira on erinomainen perhekoira, joka sopeutuu hyvin kaikkiin nykyaikaisen elämän vaatimuksiin. Yleisvaikutelma: Alkuperäistä käyttötarkoitustaan vastaavasti leonberginkoira on hyvin suuri, voimakas ja lihaksikas mutta silti tyylikäs koira. Sille on tunnusomaista tasapainoinen ruumiinrakenne ja itsevarma rauhallinen, mutta valpas luonne. Erityisesti uros on mahtava ja voimakas. Mittasuhteet: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rintakehän syvyys on noin puolet säkäkorkeudesta. Käyttäytyminen / Luonne: Perhekoirana leonberginkoira on nykyisissä asuin- ja elinolosuhteissa miellyttävä seuralainen, joka voidaan vaikeuksitta ottaa kaikkialle mukaan ja joka osoittaa erityistä lapsirakkautta. Se ei ole arka eikä aggressiivinen. Seurakoirana se on miellyttävä, tottelevainen ja peloton kaikissa elämäntilanteissa. Leonberginkoiran tulee olla luonteeltaan erityisesti: -itsevarma ja ehdottoman rauhallinen -keskimääräisen temperamenttikas ( mm. leikkisä ) -helposti koulutettava -hyvin oppivainen ja huomiokykyinen -melua sietävä Pää: Kokonaisuudessaan leveyttä syvempi ja pikemminkin pitkänomainen kuin lyhyt. Kuonon pituuden suhde kallon pituuteen on noin 1:1. Nahka on kaikkialla tiivis, ei otsaryppyjä. Kallo-osa: Sivulta ja edestä katsottuna hieman kupera, voimakkuudeltaan sopusuhteessa runkoon ja raajoihin, mutta ei raskas. Kallo ei ole takaosastaan oleellisesti leveämpi kuin silmien kohdalta. Otsapenger: Selvästi erottuva, mutta ei liioiteltu. Kirsu: Musta. Kuono-osa: Pitkänomainen, muttei suippo. Kuononselkä tasaleveä, ei saa olla kovera vaan pikemminkin hieman kupera. Huulet: Mustat ja suupieliä myöten tiiviit. Leuat/Hampaat/Purenta: Voimakkaat leuat. Säännöllinen, tasainen ja täydellinen leikkaava purenta. Ylempi hammasrivi sulkeutuu tiiviisti alempaa vasten ilman rakoa. Hammaskaavion mukaiset 42 hammasta ovat kohtisuorassa leukoihin nähden (M3:n puuttuminen sallitaan). Tasapurenta on sallittu. Alaleuka ei saa kaventua kulmahampaiden kohdalta. Posket: Vain hieman korostuneet. Silmät: Väriltään vaaleanruskeasta mahdollisimman tummanruskeaan, keskikokoiset, soikeat, eivät liian syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat, eivät liian lähellä, eivätkä liian kaukana toisistaan. Silmäluomet ovat tiiviit, sidekalvoa ei saa olla näkyvissä. Silmänvalkuainen (sarveiskalvon näkyvä osa) ei saa olla punertava. Korvat: Korkealle, eivät liian taakse kiinnittyneet. Keskikokoiset, päänmyötäisesti riippuvat ja paksut. Kaula: Hieman kaareva ja sulavasti selkään liittyvä, mielummin pitkähkö kuin lyhyt. Ei löysää kaula- tai leuanalusnahkaa. Runko:  Säkä: Korostunut, etenkin uroksilla. Selkä: Kiinteä, suora ja leveä. Lanne: Leveä, voimakas ja lihaksikas. Lantio: Viisto, leveä, melko pitkä, hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti hännän kiinnityskohtaan. Koira ei saa olla takakorkea. Rintakehä: Leveä ja syvä, ulottuu vähintään kyynärpäiden tasolle; ei liian tynnyrimäinen, pikemminkin soikea. Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on vain hieman nouseva. Häntä: Hyvin runsaskarvainen; koiran seistessä riippuu suorana. Liikkeessä häntä on vain hieman kaartunut, ei mielellään selkälinjan yläpuolelle nouseva. Raajat: Hyvin voimakkaat, etenkin uroksilla. Eturaajat:  Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset, eivät kapea-asentoiset. Lavat ja olkavarret: Pitkät, viistot ja lihaksikkaat. Lavan ja olkavarren välinen kulmaus ei saa olla liian tylppä. Kyynärpäät: Rungonmyötäiset. Välikämmenet: Vahvat ja kiinteät; edestä katsottuna suorat, sivusta lähes pystysuorat. Käpälät: Eteenpäin suuntautuneet (eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset), tiiviit ja lähes pyöreät, varpaat ovat hyvin  kaareutuneet. Päkiät ovat mustat. Takaraajat: Yleisvaikutelma: Takaraajat eivät saa olla takaa katsottuna liian kapea-asentoiset. Ne ovat yhdensuuntaiset, kinnernivelet ja käpälät eivät saa olla sisä- eivätkä ulkokierteiset. Reidet: Melko pitkät, viistot ja vahvalihaksiset. Polvikulmaus on selvä. Kintereet: Voimakkaat, kinnerkulma on selvä. Käpälät: Eteenpäin suuntautuneet ja vain hieman pitkänomaiset. Varpaat ovat kaareutuneet ja päkiät mustat. Liikkeet: Maatavoittavat ja tasaiset kaikissa askellajeissa; pitkälle eteen ulottuva etuaskel ja hyvä takaraajan työntö. Liikkeet ovat edestä ja takaa katsottuna suorat sekä käynnissä että ravissa. Karvapeite: Puolipehmeästä karkeaan, runsas, pitkä ja rungonmyötäinen, ei jakauksella. Runsaasta pohjavillasta huolimatta koiran ääriviivojen tulee erottua. Karvapeite on suora, hieman laineikas on vielä sallittu. Erityisesti uroksilla on kaulassa ja rinnassa harja. Eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut ovat runsaskarvaiset. Väri: Leijonankeltainen, punainen, punaruskea ja vielä hiekanvärinen (hailakankeltainen, kermanvärinen) ja kaikki näiden yhdistelmät; musta maski. Mustat karvankärjet ovat sallittuja, mutta yleisvaikutelma ei saa olla musta. Hännän alapuoli, kurkun alla oleva kaularöyhelö, eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut ovat vaaleammat, mutta ne eivät saa poiketa liikaa yleisvärityksestä. Pieni valkoinen läikkä tai raita rinnassa ja valkoiset karvat varpaissa ovat sallittuja. Koko: Säkäkorkeus: Urokset 72-80 cm, suositeltava keskikoko on 76 cm. Nartut 65-75 cm, suositeltava keskikoko on 70 cm. Virheet: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen, ennen kaikkea poikkeamat käyttäytymisessä, tyypissä, tasapainoisuudessa ja liikkeissä. Hylkäävät virheet:  - arkuus ja aggressiivisuus - vakavat anatomiset virheet kuten esim. pihtikinttuisuus, voimakkaasti köyristyvä selkä, sekä notkoselkä, voimakas etukäpälien ulkokierteisyys ja täysin riittämättömät kulmaukset olka-, kyynär-, polvi- tai kinnernivelissä - hammaspuutokset (paitsi M 3), ala- ja yläpurenta, muut purentavirheet. - voimakkaasti tai liian korkealle kiertynyt häntä - kihara tai liian voimakkaasti laineikas karvapeite - värivirheet: ruskea väri, jossa ruskea kirsu ja päkiät; musta punaruskein merkein, musta, hopeanväri ja riistanväri - maskin täydellinen puuttuminen - ruskea kirsu tai päkiät - hyvin voimakas pigmentinpuute huulissa - muun väriset kuin ruskeat silmät - liikaa valkoista väriä: valkoinen väri ulottuu varpaista välikämmeneen, kämmentä suurempi läiskä rinnassa, valkoista muualla kuin yllämainituissa kohdissa. - sisä- tai ulospäin kiertyneet silmäluomet ( entropium tai ektropium) HUOM. Uroksella tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.                                              http://www.leonet.fi/terveys/ Täältä löytyy  Kennelliitoon kerättyä  tietoa Leojen terveydestä PEVISA: PEVISA-terveystutkimuksia Viralliset niveltutkimukset: Lonkkakuvauslausunto eli tutkimus lonkkanivelen rakenteesta HD = Hip Dysplasia eli lonkkanivelen kehityshäiriö. Röntgenkuvassa näkyy, miten reisiluun pää asettuu lonkkamaljaan eli miten reisiluun pää ja lonkkamalja sopivat toisiinsa. Lausunto annetaan vasemmasta ja oikeasta lonkkanivelestä erikseen, lisäksi mainitaan jos lonkkanivelessä esiintyy nivelrikkoa.   A Terve Ei muutoksia B Lähes normaali C Lonkkanivelessä lieviä muutoksia tai löysyyttä D Lonkkanivelessä keskivaikeita muutoksia E Lonkkanivelessä vaikeita muutoksia  A- ja B-tulokset lasketaan terveiksi. Yleisesti A- ja B-lonkkaisten koirien ennustetaan elävän ilman, että lonkat tulisivat vaivaamaan aikuisella/vanhemmallakaan iällä, eikä lonkkiin synny helposti nivelrikkoa. Kyynärnivellausunto eli tutkimus kyynärnivelen rakenteesta ED = Elbow Dysplasia eli kyynärnivelen kehityshäiriö. Lausunto annetaan vasemmasta ja oikeasta kyynärnivelestä erikseen. 0 Terve Ei muutoksia 1 Lieväasteinen muutos 2 Kohtalainen muutos 3 Voimakas muutos Eturaajojen nivelten kehityshäiriöt aiheuttavat helposti koiralle oireita, sillä koira kantaa painostaan noin kaksi kolmasosaa eturaajojensa päällä – jo ykkösen kyynärpäät saattavat oireilla nivelrikkomuutoksien vuoksi.  Polvilausunto eli tutkimus polvinivelen rakenteesta PL = Patella Luksaatio eli reisiluun pään telojen kehityshäiriö ja polvilumpion sijoiltaan meno, ”polven löysyys”. Lausunto annetaan vasemmasta ja oikeasta polvesta erikseen. 0 Terve Ei muutoksia 1 Lieväasteinen muutos (polvilumpio menee ajoittain paikaltaan, mutta palaa itse paikoilleen) 2 Kohtalainen muutos (polvilumpio menee paikaltaan jalkaa koukistettaessa tai kierrettäessä eikä palaa auttamatta) 3 Vaikea muutos (polvilumpio suurimman osan ajasta poissa paikoiltaan, saadaan paikalleen jalkaa oikaisemalla ja kädellä painamalla) 4 Erittäin vaikea muutos (polvilumpio pysyvästi pois telaurastaan, korjaus vain leikkauksella) Silmäsairaudet: Virallinen silmätutkimus Koiran silmätutkimuslausunto kertoo koiran silmän senhetkisen tilan. Osa silmäsairauksista puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joten jalostukseen käytettävällä koiralla on oltava voimassa oleva silmäpeilaustulos.  Silmäpeilauksen voimassa olo vaihtelee roduittain puolesta vuodesta kolmeen vuoteen, eikä sitä vaadita kaikilta roduilta. Osaan silmäsairauksista on joillakin roduilla jo olemassa geenitesti (mm. CEA), millä pystytään selvittämään onko kyseinen koira tämän sairauden kantaja, vaikka koira itse ei olisi sairas. Testaus helpottaa sairauksien leviämisen vastustamista. Geenitestillä pystytään joissakin tapauksissa myös testaamaan sairastuuko koira myöhemmin kyseiseen sairauteen, vaikka varsinainen silmäpeilauksen mukaan se olisikin terve. Tietyissä roduissa (mm. colliesukuiset rodut sekä suursnautseri) on syytä myös suorittaa ns. pentupeilaus eli silmätutkimus ennen pennun luovutusta.  Kaikki silmäsairaudet eivät ole perinnöllisiä tai haittaa koiran normaalielämää, ja osaa niistäkin esiintyy eriasteisina; silti silmäsairasta koiraa ei suositella käytettäväksi jalostukseen, vaikka lievästä sairauden muodosta ei olisi koiralle haittaa, sillä koira voi periyttää mitä tahansa sairauden astetta. Koirien silmäsairauslyhenteet: PRA: Verkkokalvon asteittainen surkastuma. Sokeuttaa koiran ennen sen vanhuutta. Joillakin roduilla PRA-geenin kantajat pystytään löytämään DNA-testillä. RD: Verkkokalvon vajaakehitys, joka pystytään toteamaan jo pennulta. MRD- multifokaali RD (aste1), GRD- geograafinen RD (aste2), TRD- totaali RD (aste3) CEA: Collieiden silmän kehityshäiriö. Vakavimmillaan aiheuttaa verkkokalvon irtoamisen ja koiran sokeutumisen, lievimmät muodot eivät taas häiritse koiran normaalielämää. Lievimmän CEA:n muodon voi varmuudella todeta vain 6 - 8 viikon ikäiselle pennulle tehdyssä silmäpeilauksessa. CRD - chorioretinaalinen dysplasia (aste1) eli CH choroidean hypoplasia, Coloboma (aste2), Ablatio retinae (aste3) = verkkokalvon irtoaminen HC: Harmaakaihi. Silmän linssiin muodostuu tiivistymiä, samentumia, jotka voivat olla eriasteisia ja -kokoisia ja voivat haitata koiran näköä sekä aiheuttaa toissijaisia silmäsairauksia. Kaihimuutokset voivat pahentua koiran vanhentuessa ja vaikea-asteisena sokeuttaa koiran. Tarvittaessa HC voidaan leikata ja asentaa keinolinssi samentuneen linssin tilalle. Asteikko 1-3 PHTVL/PHPV: Jäänne silmän sikiöaikaisesta verisuonesta, jonka tulisi hävitä syntymän jälkeen. Pystytään havaitsemaan pennulla ennen luovutusikää tehdyssä silmäpeilauksessa. Lievä muutos ei häiritse koiran normaalielämää, vakavin aste aiheuttaa näön menetyksen sairaassa silmässä sekä toissijaisia silmäsairauksia kuten kaihia. Asteikko 1-6     PPM: Sikiöaikaisen silmäteräkalvon jäänne silmässä, merkitys koiran terveydelle riippuu jäänteen sijainnista ja määrästä.  ENTROPIUM/EKTROPIUM/MAKROBLEPHARON: Silmäluomien rakennevirhe. Entropiumissaluomi kiertyy silmän sarveiskalvoa vasten, ektropiumissa luomi on löysä ja roikkuva tai liian suuri (makroblepharon) – myös näiden yhdistelmiä esiintyy (ns. diamond eye).Entropium/ektropium/makroblepharon -potilaiden silmäluomiin joudutaan usein tekemään korjaavaa kirurgiaa, monessa tapauksessa virheasennon korjaaminen voi vaatia useamman leikkauksen. TRICHIASIS: Silmäluomen (normaalien) karvojen/ripsien käntyminen silmäänpäin. DISTICHIASIS/ECTOPIC CILIA (koodistossa Cilia aberranta): Luomen reunaan liian lähelle silmää/luomen sisäpuolelle (ectop. ciliat) kasvavia ylimääräisiä ripsiä, jotka hankaavat silmän sarveiskalvon pintaa ja aiheuttavat pahimmillaan silmän sarveiskalvon haavautumisen. Ylimääräisiä ripsiä joudutaan usein poistamaan polttamalla, toimenpide vaatii nukutuksen, ja usein se tehdään potilaalle säännöllisin väliajoin uudelleen. GLAUKOOMA: Silmänpainetauti (vanha nimitys ’viherkaihi’) Silmän sisäinen nestekierto häiriintyy ja silmän sisälle kehittyy painetta. Paineen nousu aiheuttaa koiralle erittäin kovaa kipua, sekä vaurioittaa nopeasti silmän rakenteita. Glaukooma-potilaat menettävät yleensä näkökykynsä sairaasta silmästä, pahimmillaan koiralta joudutaan poistamaan silmä hätäleikkauksella. Glaukoomaa esiintyy sekä primääri- (perinnöllinen kammiokulman rakenneviasta johtuva silmänpaineen nousu) että sekundäärimuodoissa (esim. linssiluksaation aiheuttamana). EPÄNORMAALI LIGAMENTUM PECTINATUM: kammiokulman rakenteiden epänormaalisuus (PPG – goniodysgenesis), joka altistaa primääriin glaukoomaan (kts. yllä). LINSSILUKSAATIO: Silmän linssi irtoaa ripustimistaan ja liikkuu joko silmän etu- tai takaosaan. Linssin irtoaminen ja kulkeutuminen silmän etuosaan aiheuttaa silmän sisäisen nestekierron häiriintymisen ja silmään kehittyy voimakas ylipaine, glaukooma (kts. yllä). Linssiluksaation hoito vaatii yleensä kirurgiaa, hoidosta huolimatta sairas silmä menetetään osassa tapauksissa. Tyypillisesti sairaus vaurioittaa koiran molempia silmiä. MORBI CORPORIS VITREI: luokittelemattomia lasiasmuutoksia MORBI ORGANORUM LACRIMALIUM: kyynelrauhasen ja/tai -kanavan sairaus/vika PAPILLAN HYPOPLASIA/MIKROPAPILLA, vajaakehitteinen näköhermo Kivuliaita/ärsyttäviä silmäsairauksia ovat entropium, distichiasis/ektooppiset ciliat, trichiasis,ektropium/makroblepharon, glaukooma, linssiluksaatio, kuivasilmäisyys ja keratitis. SKL-FKK tallentaa todetut löydökset eri koodeilla tietokantaan. Silmäsairauskoodi alkaa J-kirjaimella. Seuraavat kaksi numeroa ilmoittavat, mikä silmän osa on kyseessä.  Kolmas numero on nolla, kun kyseessä ovat sellaiset ko. silmänosassa olevat muutokset, joita ei pidetä perinnöllisinä.  Jos sen sijaan kolmas numero on suurempi, kuin nolla, on lausunto annettu perinnöllisestä silmäsairaudesta. Tämän lisäksi koodiin voidaan merkitä joko T (terve) / S (sairas) tai numero kertomaan sairauden vaikeusaste (1-3 tai 1-6), myös 0-koodia käytetään, jos diagnoosi on tulkinnanvarainen.  Mikäli tutkittavalla koiralla ei esiinny silmäsairauksien oireita, saa se J1 merkinnän. J1 – Terve, ei rodulla perinnölliseksi luokiteltuja silmäsairauksia J10 – Terve, muita silmämuutoksia tarkemmin määrittelemättä                 J11 – luomet, vilkkuluomi J110 – Muut luomisairaudet J111 – Entropion, silmäluomen sisäänpäinkiertyminen J112 – Ektropion, silmäluomen ulospäinkiertyminen (ei koodia) Makroblepharon, liian suuri luomiaukko J113 – Eversio pal. III, vilkkuluomen reunan kääntyminen ulospäin J114 – Cilia aberranta, silmäluomen sisäpinnalla kasvava ripsi, tähän asti käytetty yleiskoodina kaikille ylimääräisille karvoille ja ripsille,(ei koodia) (Caruncular) trichiasis, silmäluomen karvojen kääntyminen sisäänpäin J12 – sidekalvo, konjuktiiva J120 – Muut morbi organorum lacrimalium, kyynelrauhasen ja/tai -kanavan vika J121 – Keratoconjuctivis sicca, kuiva silmä J13 – sarveiskalvo J130 – Muut sarveiskalvomuutokset J131 – Perinnöllinen keratitis, krooninen sarveiskalvotulehdus, eräiden rotujen keratitis-muodosta käytetään nimitystä ”pannus” J132 – Kornean kristalloidi dystrofia, kiteinen sarveiskalvon surkastuma J14 – iiris, värikalvo J140 – Muut morbi iiridis, -uveae, muut väri- tai suonikalvon sairaudet J141 – Membrana pupillaris persistens, sikiöaikaisen silmäteräkalvon jäänne J15 – linssi J150 – Muut mykiömuutokset, ei perinnölliset J1500 – Täysin samentunut mykiö, ei perinnöllinen J1511 – Posterior polaarinen kaihi                       aste1 – lievä pistemäinen                       aste2 – selvä kolmiomainen                       aste3 – laaja-alainen J1512 – Mykiön muiden osien kaihi                       aste1 – lievä                       aste2 – huomattava                       aste3 – laaja J1513 – Totaalisesti samentunut mykiö J152 – Luxatio lentis, linssiluksaatioJ16 – lasiainen J160 – muut morbi corporis vitrei, luokittelematon lasiaismuutos J161 – PHTVL/PHPV vanha asteikko                       aste1 – sairas, lievä                       aste2 – sairas, huomattava                       aste3 – sairas, laaja J162 – PHTVL/PHPV                       0 – koodi – tulkinnanvarainen                       asteet 1–6 – S, sairas J17 – verkkokalvo J170 – verkkokalvolöydökset tarkemmin määrittelemättömät J171 – PRA, perifeerinen T – oireeton, 0 – koodi – tulkinnanvarainen, S– sairas J172 – CPRA, sentraali T– oireeton, 0– koodi – tulkinnanvarainen, S– sairas J173 – RD     T – terve MRD aste1 GRD aste2 TRD (verkkokalvon irtauma) aste3 J174 – CEA   T – terve 0 – koodi – tulkinnanvarainen CRD/CH aste1 Cloboma aste 2 Ablatio retinae (verkkokalvon irtauma)aste  J18 – glaukooma, silmäpainetauti J180 - muut morbi bulbi oculi, muut silmämunan muutokset J181 – Glaucoma                       T – oireeton                       0 – kulma epänormaali                       1 – kohonnut paine                       S – sairas Muita PEVISA-ohjelman puitteissa jalostuskoirilta vaadittavia tutkimuksia ovat sydämen vajaatoiminnan varalta tehtävä sydänkuuntelu cavalier kingcharlesinspanieleilla, familiaarinen nefropatia (FN, perinnöllinen munuaissairaus) cockerspanieleilla, krooninen aktiivinen hepatiitti (CAH, maksasairaus) dobermanneilla sekä maksan kuparitoksikoosibedlingtoninterriereillä.