Koiranpennun lenkitys herättää kysymyksiä monelle tuoreelle koiranomistajalle. Erinäisiltä keskustelupalstoilta löytyy useita keskusteluja siitä, mikä on sopiva lenkin pituus tai sopiva lenkkien määrä pienelle tai vähän isommallekin pennulle. Joitakin askarruttaa myös se, mitä vauhtia pennun kanssa kannattaa kulkea.
Lenkitykseen liityvissä asioissa kannatta ottaa huomioon rodun vaatimat erityistarpeet. Esimerkiksi lyhytjalkaiset rodut eivät välttämättä jaksa kulkea hirvittävän pitkiä matkoja, kun taas pitkäjalkaiset ja suuret rodut saattavat vaatia paljonkin liikuntaa.
Kuinka usein ja kuinka pitkiä lenkkejä?
Yhtä oikeaa vastausta tuskin lienee siihen, kuinka useasti koiranpentua tulisi lenkittää ja kuinka pitkiä lenkkejä sen kanssa tulisi kerrallaan tehdä. Yksi hyvä näkökulma asiaan on se, että nuorta koiraa kannattaa lenkittää sen omilla ehdoilla.
Lenkkien määrä ja pituus on hyvä valita sen mukaan, mitä pentu jaksaa hyvin kulkea. Nuorta koiraa ei tarvitse väkisin yrittää väsyttää pitkillä lenkeillä, vaan sen on hyvä antaa omaehtoisesti kulkea ja tutustua ympäristöönsä. Sopivat lenkkien pituudet löytyvät kyllä kokeilemalla ja ennen kaikkea koiran jaksamista seuraamalla.
Pentu tarvitsee joka tapauksessa paljon liikuntaa ja lenkkejä, sillä pelkkä pihalla yksinolo ja leikkiminen sisällä ei riitä sille liikunnaksi.
Sopiva lenkkivauhti pennulle
Lenkkivauhti on myös hyvä valita pennun ehdoin. Koiranpennun lenkitys ei saa tapahtua liian kovavauhtisesti esimerkiksi itse juosten tai pyöräillen. Väkisin tehdyt, liian kovavauhtiset lenkit saattavat jopa vaarantaa esimerkiksi koiran jalkojen kehityksen.
Nuoren pennun voi huoletta antaa määrätä lenkin tahdin. Hihnassa kulkiessa, voit antaa pennun määrätä vauhdin ja seurata itse perässä. Jos pentu alkaa viihtyä liikaa yhdessä paikassa nuuhkien niin voit hyvin jatkaa lenkkiä rauhallisella kävelyvauhdilla. Näin lenkkivauhti on varmasti sopiva pennullesi.
Luonnossa kulkeminen, vaihtelevalla maastolla ja vapaana ollen on erinomainen ulkoilumuoto. Pentua tulee aktivoida pienissä erissä pitkin päivää. Parasta liikuntaa on helpohkossa metsämaastossa omaehtoinen liikunta. Kun omistaja liikkuu hitaasti, sienestysvauhdilla, ehtii pentu pitämään omia lepotaukoja ulkoilun aikana. Metsässä pentu joutuu myös nostelemaan jalkojaan, opettelemaan etäisyyksien hahmottamista sekä toki harjaannuttaa myös aistejaan erilaisilla hajuilla. Kiinnitä huomiota metsänpohjaan. Mikäli aluskasvillisuus on kovin korkeaa tai alustassa on paljon puun rankoja, joutuu pentu hypimään kohtuuttoman paljon päästäkseen eteenpäin. Aluskasvillisuus ei saisi olla kinnerkorkeutta korkeampaa, eli esim.mäyräkoiralle sopiva alusta on sammalpohja ja esim. leonberginkoira voi huoletta kulkea puolukkavarvikossa/ mustikkavarvikossa. Pennun kanssa on tärkeää myös opetella hihnakäyttäytymistä, mutta täytyy muistaa, ettei hihnaliikunta kehitä pennun kehoa.
Sopivat pennun lenkkivarusteet
Pienen pennun lenkittämiseen ei tarvita ihmeellisiä varusteita. Pelkällä kaulapannalla ja talutushihnalla pärjätään jo todella pitkälle. Pienille ja vähän suuremmillekin koiranpennuille löytyy erilaisia, niitä varten suunniteltuja ja valmistettuja taluttimia*, valjaita* ja kaulapantoja*. Sopiva panta tai talutin ei ole liian raskas pennun kokoon ja voimiin nähden. Se ei kuitenkaan saa olla liian kevyt, varsinkaan hieman isommilla ja voimakkaammilla roduilla.
Erilaiset kelataluttimet* mahdollistavat hieman monipuolisemman pennun ulkoiluttamisen. Kelan avulla koiranpennun lenkitys sujuu helposti, sillä kelan avulla voit antaa pennun liikkua vapaammin erityisesti rauhallisemmilla poluilla. Kelasta tulevan hihnan voi tarvittaessa helposti ja nopeasti lyhentää lyhyeksi esimerkiksi toisen koiran tullessa vastaan. Kelan avulla sinun on helpompi hallita pentuasi lenkeillä.
Hyviä ja aurinkoisia lenkkikelejä!
