maanantai 2. toukokuuta 2011

Fiona

Koska koko asia on saanut epämääräisiä piirteitä ulkopuolisten mielissä, kerron minä nyt Fionan omistajana ja astutusyrityksissä mukana olleena, kuinka asiat menivät. Kukaan Fionan astutukseen liittyvistä henkilöistä ei ole missään vaiheessa sitonut Fionan kuonoa tai pakottanut koiraa mihinkään vastoin sen tahtoa. Vaan asia tapahtui näin:
Toisena astutusyrityspäivänä vastassa oli uroksen omistajan lisäksi kolmas, minulle ja Marikalla täysin tuntematon henkilö. Selvisi, että uroksen omistaja oli pyytänyt paikalle ystävänsä, jolla on astutuksista kokemusta (kasvattaa toisen rodun koiria). Otettuani Fionan autosta ulos, pyysi kolmas osapuoli antamaan Fionan hänelle (koira oli siis kokoajan hihnassa kiinni ja uros vapaana). En siinä sitten keltanokkaisuuttani osannut muuta kuin ojentaa Fionan hänelle. Ensin hän piti Fionaa pannasta kiinni, jotta nähtäisiin yrittääkö Hugo astua. Fiona ärähti Hugolle ja rimpuili pois. Tämän seurauksena kyseinen kolmas osapuoli pyöritti hihnan Fionan kuonon ympärille, ettei Fiona vain vahingossa pure häntä tai Hugoa (näin hän siis selitti tilanteen). Uuden yrityksen aikana Fiona myös rimpuili ja kolmas osapuoli päästi Fionan irti todeten, etteivät taida tärpit olla ihan kohdallaan ja etteihän Fiona edes siirrä häntäänsä.
Tilanne tapahtui niin nopeasti, etten siihen edes tajunnut reagoida. Annettuaan koiran takaisin minulle hän ehdotti, että toisin mukanani seuraavalla kerralla nailonisen kuonokopan. En sanonut mitään koko asiaan, koska tiesin, etten niin tule tekemään.

Astutusyrityksen jälkeen soitin Marikalle ja kerroin tapahtumista ja kuonokoppa ehdotuksesta. Hän tyrmäsi tällaisen toimintatavan saman tien, kuten olin osannut arvatakin.
Olen suostunut Fionan astuttamiseen sen takia, että tiedän, ettei Marika antaisi kenenkään tehdä mitään koiralleni vastoin sen tahtoa. Olen todella pettynyt siihen, että asia on rönsyillyt ja faktat ovat ihmisten mielissä ja puheissa muuttuneet fiktioksi. Lisäksi harmittaa, ettei astutus tälläkään kertaa onnistunut. Fiona on maailman kiltein ja ihanin koira, siksi olisi ollut mukava saada sille jälkeläisiä. Siltikään emme ole valmiita tinkimään periaatteistamme ja moraalistamme.
Jos jollakulla vielä on kysyttävää tämän asian tiimoilta, voi ottaa minuun suoraan yhteyttä.

-Sanna Roste-Torniainen

----------------------------------------------------------------------------------------------------------
                                                                                                                                8.5.2011

Elikkä tänään 9.5.2011 kävin Fionan kanssa Mäntsälässä Merja Dahlbomin vastaanotolla. Fionalle tehtiin emättimen tähystys sekä käsitutkimus. Tutkimuksissa selvisi, että Fionalla on pieniä rakkuloita emättimessä ja emättimen suuaukko on tiukka. Kyseessä ei siis ole minkäänsortin herpes! Tämän seurauksena astumisyritykset ovat olleet Fionalle kivuliaita, eikä se näin ollen ole ollut siihen suostuvainen. Merja Dahlbom lisäsi, etteivät rakkulat ole tarttuvia taikka periytyviä, vaan häviävät yleensä tiineyden ja synnytyksen myötä. Merja Dahlbom itse olikin sitä mieltä, että Fionaa voi oikein hyvin käyttää jalostukseen, mutta hänen mielestään tässä tilanteessa olisi täysin oikeutettua käyttää kivun takia keinosiemennystä. Tämä siitäkin syystä, että tiineys ja synnytys eivät kipua aiheuta, vaan poistavat vaivan.
Näin on asia tutkittu perin pohjin ja voin olla enemmän kuin tyytyväinen, ettei kyseessä ollut mikään vakavampi ongelma.
-Sanna




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Josko minäkin, joka astutus yritys päivänä mukana olleena rustaan tänne kulun tapahtumista ni saadaan asia päätökseen :) Eli olen Hugon omistaja.
Ensimmäisenä yritys päivänä koirat tutustuivat toisiinsa ja kiinnostuksen merkkejä oli havaittavissa, mutta mitään ei tapahtunut. Koirien lisäksi minä, Sanna ja Pena oltiin paikalla. Sovittiin että kokeillaan seuraavana päivänä uudestaan. Sanna ja Fiona tulivat, ja koska Pena ei sinä päivänä päässyt mukaan, ni halusin pyytää ystäväni auttamaan (ei ole leo kasvattaja), ajattelin että paikalla on hyvä olla henkilö jolla on asiasta kokemusta, minulla ja Sannalla sitä ei ole. Sanna otti Fionan autosta. Ystäväni pyysi saada pitää koiraa, Hugo hyppäsi selkään ja Fiona räsähti. Seuraavaksi ystäväni laittoi Fionan kuonon ympäri hihnan, ettei se pääse puremaan häntä eikä urosta. Taas Hugo hyppäsi selkään, mutta heti huomattiin että sekään hyppy ei tule onnistumaan loppuun saakka. Yritys lopettiin samoin tein siihen. Ystäväni sanoi että astutusta voisi kokeilla nylonisen "kuonokopan" kanssa toisena päivänä, ja vain siksi että Fiona ei silloin pääsisi vahingossa näykkäämään ketään, jos sitä yrittää. Eli siis mistään pakko astutuksesta ei silloinkaan olisi ollut kyse.
Kolmantena yritys päivänä paikalla oli minä, Sanna, Pena ja koirat. Koirien annettiin olla vapaana pitkään. Fiona ei päästänyt Hugoa selkäänsä. Lopuksi Pena ja Sanna pitivät Fionaa paikallaan, Hugo pääsi selkään, mutta ei "maaliin". Yritys lopetettin siihen.
Sanna ja Fiona kävivät vielä neljäntenä päivänä. Sinä päivänä Fiona pysähtyi itse "tarjoamaan" pari kertaa, mutta vieläkään astutus ei jostain kumman syystä onnistunut.
Koirilla oli silmin nähden mukavaa leikkiä ja juosta yhdessä :) Eli Fiona ja Hugo eivät ole kärsineet minään päivänä.
Tosi harmi, että nämä astutus yritykset eivät onnistuneet, mutta "luomu" linjalla mentiin juuri siksi että kaikella on tarkoituksensa ja koiria ei mihinkään pakoteta. Ja vielä harmillisempaa on miten tätä asiaa on pitänyt vääristellä. Kaikkee tähän maailmaan mahtuu... Jospa tämä asia olisi nyt loppuun käsitelty.
Ja kysymään saa tulla jos jotain vielä tämän asian tiimoilta on tai toki muutakin :) -Mervi-

Kennel Besaroon kirjoitti...

Suosittelen luettavaksi tämänkin kirjoituksen:

http://chicchoix.com/blog/?p=553

Sitte juhlitaan 5 viikkoa

Nyt ollaan jo 5 viikkosia.. Lila ja Oranssi ovat tyttöjä...